Australianpaimenkoira Eppu Australianpaimen Eppu on vahvan vahti- ja suojeluvietin omaava 3v herra. Ongelmaksi tuli omaan kotiin tulevat vieraat. Eppu ei tajunnut, että milloin kaikki on hyvin ja kaikki vieraat täytyi yrittää häätää pois. Fiksun koiran kouluttaminen on vaikeaa välillä ja kaipasin apua ymmärtääkseni koiraa, että tiedän mitä tehdä. Balanssin Annilta saamiemme ohjeiden mukaan aloitimme harjoitukset kauppakeskuksessa. Istuimme peräti 2h katsellen ihmisiä ja välillä vieraat ihmiset pysähtyi ihastelemaan sekä juttelemaan. Eppu näki ihmisten kulkevan ovesta sisään ja ulos se sujui hyvin tosi nopeasti. Lähes heti. Kotona aloitimme harjoittelun hihnassa. Menimme vastaan vierasta ulos, jolloin Eppu näki kuka on tulossa ja menimme sisälle vieras edellä. Sisällä aluksi hihnassa ja sitten myöhemmin irti. Ohjeena vieraille oli, että koiraa ei saa huomioida. Eppu tottui nopeasti siihen, että vieraat tulevat kotiin ja hätää ei ole. Myöhemmin päästin Epun vapaaksi ja edelleen kaikki sujui oikein hyvin. Nyt Eppu jopa kiipeää vieraan syliin pusuttelemaan! Aivan mahtavaa apua saimme ja sain hakemani. Ymmärrän koiraa paljon paremmin ja osaan ohjata koiraa paremmin. Suosittelen lämpimästi kaikille! 
0 Kommentit
Mäyräkoira Mauri Mauri-mäyräkoiralla alkoi reilun kahden vuoden iästä lähtien ilmetä aggressiivista käytöstä, joka pikkuhiljaa paheni aina oman väen puremiseen saakka. Käsittelyvaikeuksia hoitotoimissa oli ollut jo pennusta saakka, hampaidenpesu ja varsinkin kynsienleikkaus oli jo pitkään ollut vaikeaa. Kun omat menetelmät (kiellot, käskyt, palkitseminen) eivät tuottaneet tulosta, oli aika lähteä hakemaan apua eläintenkouluttajalta. Koirapalvelu Balanssin Annia ei tunnettu ennestään, mutta hyvät nettisivut tekivät vaikutuksen ja varattiin yksityiskäynti tilanteen kartoitusta varten. Jo ensimmäisen kartoitus-/koulutuskäynnin jälkeen Maurin kanssa alettiin pärjäämään paljon paremmin ja koiralähtöinen palkitsemiseen perustuva koulutus oli kyllä niin meidän Maurin juttu! Koiran koko olemus rauhoittui kotona ihan silmin nähden ja hän kuunteli meitä paremmin ja haki kontaktia. Heti ekalla käynnillä Anni myös kiinnitti huomiota Maurin jäykkään liikkumiseen ja kehotti meitä hakeutumaan koirahierojalle. Monelaista jumiahan sieltä selästä löytyi ja nykyään Mauri käy säännöllisesti hierojalla. Muutaman kerran on nyt Annilla käyty yksityistunneilla ja edistystä lähtötilanteeseen nähden on tapahtunut todella paljon. Koiran ja kotiväen suhde on nykyään kokonaisvaltaisesti parempi ja kuuntelevampi, puolin ja toisin! Mauri ryntää innoissaan aina paikalle, kun huomaa, että on koulutustuokio alkamassa. Myös hoitotoimet sujuvat jo huomattavasti helpommin. Monesti on hämmästelty, kuinka paljon tilanne on muuttunut vain muutamassa kuukaudessa. Siitä suuret kiitokset Annille! Lämpimästi voidaan suositella Koirapalvelu Balanssia.  Schapendoes Voitto Moi! Olen Voitto, 7-vuotias schapendoes-uros. Sain kesällä 2000 rajun vatsataudin, jonka seurauksena jouduin tiputukseen ja syömään vahvan antibioottikuurin. Sen jälkeen olen ollut omistajani mielestä hieman haastava poika. Välillä on mennyt agilityssä ja hakumetsässä vallan mainiosti mutta välillä on hajut vieneet voiton keskittymisestä. Luonteeltani olen kovis, pidän huolta, että pikkuveljeni Armo sekä vierailevat urokset meidän hoodeilla pysyvät ruodussa. Mutta minulla on myös iso sydän ja tärkeintä minulle on pitää omistajani ja lauman kuningatar havannankoira Wilda tyytyväisinä. Omistajani olivat tehneet kaikkensa löytääkseen syyn ja apua muuttuneeseen käytökseeni. Lopulta närästys ja vatsavaivat herättivät ajattelemaan, olisiko ruokinnassa jotain vikana. Apu löytyi läheltä, nimittäin Balanssin Anni teki minulle ruokintasuunnitelman, jonka avulla närästys helpotti ja kakka pysyy kiinteänä :) Kiitos Anni, nyt pystyn taas treenaamaan ja kisaamaan sekä jopa leikkimään pikkuveljeni Armon kanssa, vaikka sitä pitääkin edelleen pitää ruodussa :)  Staffordshirenbullterrieri Tarmo Tarmon omistaja kertoo: Staffin pentuamme Tarmoa alkoi kutittaa häiritsevissä määrin jo 4kk ikäisenä. Ensin haimme apua eläinlääkäristä, mutta kortisonit ja sikaripunkki häädöt vain pahensivat tilannetta. Tarmon olo alkoi olla todella tukala. Se raapi itseään öisinkin lähes taukoamatta, iho oli kauttaaltaan punainen ja turkki harventui, märkiviä hot spotejakin alkoi ilmaantua. Aloimme olla epätoivoisia ja harkitsimme jo koiran lopettamista, jos emme saa sen oloa siedettäväksi. Teimme kaikkemme sen olon helpottamiseksi: kolmesti viikossa pestiin desinfioivalla pesuaineella ja tämän lisäksi kerran viikossa käsiteltiin koko koira kookosöljyllä, koira puettiin haalariin, jottei pääsisi raapimaan itseään, kävimme tietysti myös eri eläinlääkäreillä hakemassa apua. Lopulta löysin Balanssin toisen ravintoneuvojan suosituksesta. Anni onneksi ymmärsi hätämme ja järjesti meille nopeasti ajan. Vastaanotolla käydessä kävimme läpi myös Tarmon eläinlääkärissä saadut hoidot. Saimme hyvää tietoa käytössä olleiden lääkkeiden mahdollisesta sopimattomuudesta Tarmon tilanteeseen ja Anni ohjasikin meidät vielä eteenpäin uudelle eläinlääkärille. Aloitimme eliminaatiodietin pennun ikä huomioiden ja kuntoutumisen tueksi tuli myös ihoa ja suolistoa kuntouttavat ravintolisät. Eliminaation aikana meillä oli ongelmia mm. raaka-aineiden saatavuudessa ja Anni reagoi aina nopeasti viesteihini ja etsi vaihtoehtoja jatkaa. Oireet alkoivat helpottaa melkoisen nopeasti ja etenkin turkin kunto parantui jo kuukaudessa aivan täysin. Kaikki kaljut kohdat hävisivät ja tilalle tuli kauniin kiiltävä turkki. Valitettavasti kutina kuitenkin pysyi vaikkakin lievempänä. Uusi eläinlääkäri oli onneksi oikea löytö ja Tarmon lääkitystä muokattiin paremmin sopivaksi. Lääkäri suositteli vaihtamaan vielä eliminaatiossa käytettävät raaka-aineet ja katsoa toisiko se helpotusta tilanteeseen. Jälleen Anni oli nopeasti tavoitettavissa ja muokkasi ruokavalion uusiksi. Avuksi otettiin myös Cytopoint-pistos. Tästä alkoikin aivan uudenlainen ajanjakso. Kutina hävisi täysin ja iho parantui. Tilanteen rauhoituttua palasimme Annin kanssa kontrollitapaamisen merkeissä ja totesimme, että voisimme nyt pikkuhiljaa laajentaa ruokavaliota ja päivittää käytössä olleita ravintolisiä. Tässä esitin myös toiveitani ravintolisistä ja jatkon ruokavaliosta. Anni huomioi kaikki toiveeni ja teki selkeät ohjeet ruokavalion laajentamiseksi. Nyt meillä on 9kk ikäinen nuori koira, jonka ruokavalio koostuu useista eri lihoista, maitotuotteista, kasvisperäisistä tuotteista, lisistä ja kuivamuonasta. Ja uskomatonta kyllä oireet eivät ole palanneet, vaikka Cytopoint-pistoksenkin vaikutus on haihtunut jo ajat sitten. Uskon että ruokavalio sekä kuntouttavat ravintolisät saivat epätasapainossa olevan pennun suoliston toimimaan taas normaalisti ja näin ongelmat katosivat. Eläinlääkärikään ei oikein parempaa selitystä ole keksinyt tälle ihmeparantumiselle. Ja ihan rehellisesti voin sanoa etten olisi uskonut tätä mahdolliseksi, koska tilanne todella oli kyllä niin paha ennen Annin tapaamista. Iso kiitos Anni meidän koiran pelastamisesta! Alla Tarmon ennen ja jälkeen kuvat:    Englanninkääpiöterrieri Köpi Köpin omistaja kertoo: Kaksivuotiaalla Köpillä on aina ollut herkkä vatsa sekä iho-ongelmia. Testattiin kaikki nappulat mitä tarjolla oli eikä mikään tuntunut sopivalta. Annilla me käytiin ensin koulutusneuvonnassa, Köpi on kova rähjäämään hihnassa toisille koirille. Samalla Anni kysyi haluanko apua myös syömiseen ja aloitettiin itse valmistettu ruokavalio Annin ohjeilla. Päästiin hyvään alkuun ja siinä sivussa Köpillä todettiin munuaisten vajaatoiminta. Sen hoidossa ruokavaliolla on iso merkitys ja oli ihan selvää että pyydetään Annia tekemään meille ruokavalio sen mukaan. Ei edes harkittu valmisruokaa koska tähän asti mikään ei sopinut Köpille. Köpin ruokakupissa on tätä nykyä porkkanaa, bataattia, kukkakaalia ja ihan tavallista makaroonia. Proteiinina kalkkunaa, raejuustoa tai kananmunaa ja rasvalisänä vähäsuolaista voita tai luomulaatuista kookosöljyä. Ja ravintolisät purkista. Ollaan nyt reilu puoli vuotta noudatettu Annin laatimaa ruokavaliota ja Köpi voi hyvin. Sairauden tila on tällä hetkellä vakaa. Köpin vatsa toimii täydellisesti eikä mitään iho-ongelmaa ole enää ollut! Turkkikin kiiltää ja Köpi on energinen. Olen todella tyytyväinen ja suosittelen Koirapalvelu Balanssia kaikille, joilla on koiran kanssa ongelmia. Tuhannet kiitokset Anni!  Saksanpaimenkoira Nori Norin omistaja kertoo: Pennullani Norilla oli luovutusiästä asti vatsaongelmia. Ruokahalu oli huono ja kakka oli enemmänkin ripulia tai veriripulia. Se söi ulosteitaan. Tuttu ruoka kasvattajalta ja muutama muukaan laadukas kuivaruoka ei auttanut. Kolmekuisena giardiatesti oli negatiivinen, haima-arvot kunnossa eikä hakamatojakaan löytynyt. Eläinlääkärin suosituksesta Nori söi Tylosin-kuurin ja siirryttiin RC Gastro Intestinaliin. Gastrolla tilanne pysyi jotenkuten hallinnassa. Nori söi kuitenkin edelleen huonosti ja söi myös ulosteitaan. Koulutus oli hankalaa kun Gastro ei motivoinut ja muuta ei voinut käyttää. Yksikin nami tai kuivaruokanappula muiden koirieni ruokaa sai aikaiseksi pahan ripulin. Norin ollessa 7 kuukauden ikäinen, tapasin Annin muissa koiramerkeissä ja Norin tilanne tuli esille. Varasin Annille heti ajan ja Norin suolistoa alettiin kuntouttamaan huhtikuussa. Syksyn aikana siirryttiin itsetehtyyn ruokaan ja kokeilujen avulla selvitettiin, mikä Norille sopi ja mikä ei. Nori alkoi saada painoa ja lihasta, sen hyvinvointi koheni huomattavasti. Seuraavana talvena keitettyä lihaa yritettiin muuttaa pikkuhiljaa raa'aksi, koska koin ruoan tekemisen lihan ja bataatin keittämisineen ja muusaamisineen kovin työlääksi. Norin vatsa ei kuitenkaan raakaa kestänyt, joten toiveenani oli siirtyä kuivaruokaan. Annin suosituksesta kypsän lihan ja bataattikaurapuuron sekaan alettiin lisäämään Barking Heads -kuivamuonaa. Nykyään, kaksi vuotta Annin tapaamisesta Nori syö pelkästään Barking Headsiä ja sen ruokahalu on hyvä. Vatsa kestää myös koulutuksissa käytettävät namit. Ulosteen syöminen on loppunut kokonaan. Annin ansiosta Norin tilanne on nykyään oikein hyvä.  Brasilianterrieri Irma Irman omistaja kertoo: Alkuvuodesta 2019 neljän koiran laumassamme alkoi tapahtumaan ikäviä muutoksia; koiristani 2, tuolloin 4v. brasilianterrierinarttu Irma ja 1,5v. brasialianterrieriuros Masa eivät enää mahtuneet saman katon alle. Tilanteet pahenivat kevään aikana ja eskaloituvat usein tappeluksi omaan silmään mitättömistä asioista, enkä voinut ymmärtää tilannetta. Ajattelin jo, että Irmalla on ”päässä vikaa”, kun käyttäytyy niin aggressiivisesti, enkä itse löytänyt asialle mitään järkevää selitystä. Näiden tilanteiden johdosta otin epätoivoisena Anniin yhteyttä huhtikuussa 2019. Kauhun sekaisin tuntein menin ensimmäiselle käynnille - kuvittelinhan saavani vähintään jonkinlaisen tuomion Irmalle. Mutta kävikin ilmi, että talossani asui kaksi hyvin erityyppistä koiraa: herkkis-Irma ja korkeaenergiatasoinen, toista ymmärtämätön Masa. Masa ei ymmärtänyt herkän Irman ”jätä mut rauhaan”-viestejä, jolloin Irmalle ei ollut enää jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin käyttäytyä aggressiivisesti, ja terrieri kun on, hänhän ei luovuttanut vaan tilanne eskaloitui aina verilöylyksi. Annin ohjeilla alettiin harjoitella koko laumalle rauhoittumisen taitoja, erityisesti Masalle. Lisäksi koirille vahvistettiin luoksetuloa ja opetettiin vihjeestä omille paikoilleen meno. Tämän lisäksi Irmaa alettiin totuttamaan kuonokoppaan, minkä avulla mahdollistettaisiin Irman ja Masan vähittäinen yhteiseloon oppiminen. Irman suhtautumista Masaan alettiin myös ”uudelleen ohjelmoimaan” tehden Masasta ja hänen lähellä olemisesta Irmalle positiivinen asia. Työtä oli paljon, mutta etenimme asioissa hienosti. Kesällä 2019 pystyimme ulkoilemaan ja lenkkeilemään yhtä aikaa koko lauman voimin. Kuonokopan kanssa tilanteet eivät kertaakaan uhanneet eskaloitua ja pikkuhiljaa Irman käytös Masaa kohtaan muuttui positiivisemmaksi. Jouduin kuitenkin lopulta tammikuussa 2020 tekemään raskaan päätöksen ja etsimään Irmalle uuden kodin sillä oman elämäntilanteeni muuttumisen myötä joutuivat koirat jäämään yövuorojeni ajaksi yksin kotiin, mikä aiheutti rivitalossa säröjä naapurisopuun Irman vahtiessa taloa voimakkaasti yöaikaan emännän ollessa pois kotoa. Irma muutti omakotitaloon ainoaksi koiraksi ja voi siellä erittäin hyvin. Olen äärimmäisen kiitollinen Annilta saamistani opeista. Ensinnäkin nykyään koirani ovat selkeästi rauhallisempia kotioloissa ja ymmärrän koiriani paljon paremmin!  Monirotuinen Viljo Viljon omistaja kertoo: Koirallamme Viljolla todettiin tammikuussa 2019 haimatulehdus. Eläinlääkäri määräsi Viljon vähärasvaiselle ruokavaliolle ja ostimme suositeltua kuivamuonaa eläinlääkäristä. Ruokavaliota kokeiltiin kahden kuukauden ajan. Haima-arvot laskivat vain pari pykälää eli ihan olemattomasti. Tuttavani suositteli kokeilemaan pelkkää vähärasvaista kanaa ja tattaria ruuaksi. Sekaan laitettiin jotain vähärasvaista monipuolistamaan ruokavaliota. Heinäkuussa otettiin uudet verikokeet ja haima-arvo oli kohonnut tuplasti. Huoli oli iso ja tarvitsimme ammattilaisen apua. Googlasin eläinten ravitsemusneuvojia ja löysin Koirapalvelu Balanssin. Saimme ajan nopeasti ja tarkan ruokavalion suunnittelu alkoi. Saimme selkeät ohjeet ja kaikki tarvittava oli helppo hankkia. Kerrankin tiesimme, mitä Viljolle sai syöttää. Lokakuun uusissa tutkimuksissa kaikki arvot (myös hieman koholla olevat maksa-arvot) olivat kunnossa ja Viljo vihdoin terve. Puhelimitse kävimme läpi uuden, monipuolisemman ruokavalion, jota nyt toteutamme. Voin sydämeni pohjasta suositella Annin ravitsemusneuvontaa.  Rottweiler Elwis Elwiksen omistaja kertoo: Otin yhteyttä Koirapalvelu Balanssiin Tammikuussa 2019 kun lueskelin asiakaskertomuksia koirapalvelun kotisivuilta. Huomasin, että moni muukin oli saanut apua samoihin ”ongelmiin” mitä koin koirani kanssa olevan. Minulla on 2-vuotias Rottweiler uros, Elwis, joka rakastaa kaikkea mitä sen ympärillä tapahtuu ja tämän lisäksi on myös erittäin utelias luonteeltaan. Elwiksen energisyys tuotti minulle suuria haasteita, koska lenkkipoluilla kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset olisi pitänyt päästä haistelemaan sekä tutustumaan heihin tarkemmin. Koin, että minun ja Elwiksen välillä ei ollut kontaktia lainkaan. Olin kuin ilmaa silloin kun Elwikselle tuli jokin uusi kohde, jota se haluasi nähdä tai haistaa. Lisäksi isolla uroskoiralla on niin paljon voimaa, että jo koiran hallinta tuotti minulle vaikeuksia. Tämän johdosta aloin lenkkeillä ajankohtina kun tiesin, että lenkkipolulla ei olisi muita ulkoilijoita sekä suuntasin lenkit paljon pelto- tai metsämaastoon. Annin kanssa aloimme harjoitella LAT-tekniikalla: Aluksi opeteltiin naksuttimen merkitys. Samalla harjoiteltiin kontaktin ottamista. Kun saimme kontaktin toimimaan ilman häiriötä otimme harjoituksiin häiriökoiran mukaan. Aluksi toinen koira oli hyvin kaukana ja kun Elwis näki toisen koiran niin naksautin ja palkkasin. Toistojen jälkeen Elwis alkoi ottaa itse kontaktin minuun kun näki toisen koiran. Pikku hiljaa etäisyyksiä lyhennettiin ja lopuksi teimme jo ohituksia yms. Nyt kun lenkillä vastaan tulee toinen koira Elwis ottaa minuun kontaktin, naks ja palkka. Koira on oppinut, että ennen niin hankalat ohitukset hoidetaan näin. Nyt uskallan jo lenkkeillä mihin aikaan hyvänsä, koska olen Annilta saanut työkalut näihin tilanteisiin. Lisäksi Annin ohjauksella Elwikselle on opetettu rauhoittumista. Tällainen mielentilan hallinta on myös auttanut siten, että koira ei käy enää niin korkeilla kierroksilla ja osaa myös itse mennä rauhoittumaan. Olemme saaneet todella paljon apua Annilta. Kirjalliset ohjeet ja kannustavat sanat ovat auttaneet jaksamaan ja uskomaan itseensä. Onnistumiset antavat lisää intoa tehdä töitä ja harjoitella yhä uudelleen ja uudelleen. Hyvillä ohjeilla onkin nyt hyvä jatkaa kotitreenejä. Tämä on elinikäistä oppimista ja jo opittujen uusien tapojen ylläpitoa. Paljon kiitoksia Anni :D  Valkoinenpaimenkoira Mico Micon omistajat kertovat: Mico on 2,5-vuotias valkoinenpaimenkoira, joka tuli meille hieman yli yksivuotiaana erinäisten haasteiden kera. Hihnakäytökseen ja viretilan hallintaan lähdimme hakemaan apua ja neuvoja Koirapalvelu Balanssista. Olimme osallistuneet erilaisiin ryhmässä tapahtuviin koulutuksiin, mutta ne olivat Micolle aivan liian haastavia, kun ympärillä oli useampi koirakko. Annin koulutuksessa edistystä tapahtui nopeasti, kun ympäristö oli rauhallinen ja pystyimme etenemään täysin koiramme vaatimaan tahtiin. Aluksi harjoittelimme kontaktia ja lopulta voitiin ottaa Annin omia koiria mukaan häiriöksi. Hihnakäytös on nyt huomattavasti parempaa. Koulutuksesta opimme paljon muutakin kuin sen asian, mihin apua lähdimme hakemaan. Ymmärrys oman koiran käytöstä kohtaan on lisääntynyt paljon. Sekin on tärkeä hyväksyä, että aina ei voi onnistua ja joku tuttukin tilanne voi olla koiralle (ja ihmiselle itselleen) yhtäkkiä liian haastava. Vaatimustasoa pitää aina hieman muutella ja tarvittaessa lähteä pois vaikeista tilanteista. Koirien kouluttaminen onkin suurelta osin meidän omistajien kouluttamista ja ymmärryksen lisäämistä omaa koiraa kohtaan. Meillä on nyt lisäksi nuori chihuahua, johon myös sovelletaan Annin oppeja.  |
LaatijaAnni Saarela /Koirapalvelu Balanssi arkisto
joulukuu 2021
Kategoriat |
RSS-syöte
