|
Saksanpaimenkoira Nori Norin omistaja kertoo: Pennullani Norilla oli luovutusiästä asti vatsaongelmia. Ruokahalu oli huono ja kakka oli enemmänkin ripulia tai veriripulia. Se söi ulosteitaan. Tuttu ruoka kasvattajalta ja muutama muukaan laadukas kuivaruoka ei auttanut. Kolmekuisena giardiatesti oli negatiivinen, haima-arvot kunnossa eikä hakamatojakaan löytynyt. Eläinlääkärin suosituksesta Nori söi Tylosin-kuurin ja siirryttiin RC Gastro Intestinaliin. Gastrolla tilanne pysyi jotenkuten hallinnassa. Nori söi kuitenkin edelleen huonosti ja söi myös ulosteitaan. Koulutus oli hankalaa kun Gastro ei motivoinut ja muuta ei voinut käyttää. Yksikin nami tai kuivaruokanappula muiden koirieni ruokaa sai aikaiseksi pahan ripulin. Norin ollessa 7 kuukauden ikäinen, tapasin Annin muissa koiramerkeissä ja Norin tilanne tuli esille. Varasin Annille heti ajan ja Norin suolistoa alettiin kuntouttamaan huhtikuussa. Syksyn aikana siirryttiin itsetehtyyn ruokaan ja kokeilujen avulla selvitettiin, mikä Norille sopi ja mikä ei. Nori alkoi saada painoa ja lihasta, sen hyvinvointi koheni huomattavasti. Seuraavana talvena keitettyä lihaa yritettiin muuttaa pikkuhiljaa raa'aksi, koska koin ruoan tekemisen lihan ja bataatin keittämisineen ja muusaamisineen kovin työlääksi. Norin vatsa ei kuitenkaan raakaa kestänyt, joten toiveenani oli siirtyä kuivaruokaan. Annin suosituksesta kypsän lihan ja bataattikaurapuuron sekaan alettiin lisäämään Barking Heads -kuivamuonaa. Nykyään, kaksi vuotta Annin tapaamisesta Nori syö pelkästään Barking Headsiä ja sen ruokahalu on hyvä. Vatsa kestää myös koulutuksissa käytettävät namit. Ulosteen syöminen on loppunut kokonaan. Annin ansiosta Norin tilanne on nykyään oikein hyvä. 
0 Kommentit
Brasilianterrieri Irma Irman omistaja kertoo: Alkuvuodesta 2019 neljän koiran laumassamme alkoi tapahtumaan ikäviä muutoksia; koiristani 2, tuolloin 4v. brasilianterrierinarttu Irma ja 1,5v. brasialianterrieriuros Masa eivät enää mahtuneet saman katon alle. Tilanteet pahenivat kevään aikana ja eskaloituvat usein tappeluksi omaan silmään mitättömistä asioista, enkä voinut ymmärtää tilannetta. Ajattelin jo, että Irmalla on ”päässä vikaa”, kun käyttäytyy niin aggressiivisesti, enkä itse löytänyt asialle mitään järkevää selitystä. Näiden tilanteiden johdosta otin epätoivoisena Anniin yhteyttä huhtikuussa 2019. Kauhun sekaisin tuntein menin ensimmäiselle käynnille - kuvittelinhan saavani vähintään jonkinlaisen tuomion Irmalle. Mutta kävikin ilmi, että talossani asui kaksi hyvin erityyppistä koiraa: herkkis-Irma ja korkeaenergiatasoinen, toista ymmärtämätön Masa. Masa ei ymmärtänyt herkän Irman ”jätä mut rauhaan”-viestejä, jolloin Irmalle ei ollut enää jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin käyttäytyä aggressiivisesti, ja terrieri kun on, hänhän ei luovuttanut vaan tilanne eskaloitui aina verilöylyksi. Annin ohjeilla alettiin harjoitella koko laumalle rauhoittumisen taitoja, erityisesti Masalle. Lisäksi koirille vahvistettiin luoksetuloa ja opetettiin vihjeestä omille paikoilleen meno. Tämän lisäksi Irmaa alettiin totuttamaan kuonokoppaan, minkä avulla mahdollistettaisiin Irman ja Masan vähittäinen yhteiseloon oppiminen. Irman suhtautumista Masaan alettiin myös ”uudelleen ohjelmoimaan” tehden Masasta ja hänen lähellä olemisesta Irmalle positiivinen asia. Työtä oli paljon, mutta etenimme asioissa hienosti. Kesällä 2019 pystyimme ulkoilemaan ja lenkkeilemään yhtä aikaa koko lauman voimin. Kuonokopan kanssa tilanteet eivät kertaakaan uhanneet eskaloitua ja pikkuhiljaa Irman käytös Masaa kohtaan muuttui positiivisemmaksi. Jouduin kuitenkin lopulta tammikuussa 2020 tekemään raskaan päätöksen ja etsimään Irmalle uuden kodin sillä oman elämäntilanteeni muuttumisen myötä joutuivat koirat jäämään yövuorojeni ajaksi yksin kotiin, mikä aiheutti rivitalossa säröjä naapurisopuun Irman vahtiessa taloa voimakkaasti yöaikaan emännän ollessa pois kotoa. Irma muutti omakotitaloon ainoaksi koiraksi ja voi siellä erittäin hyvin. Olen äärimmäisen kiitollinen Annilta saamistani opeista. Ensinnäkin nykyään koirani ovat selkeästi rauhallisempia kotioloissa ja ymmärrän koiriani paljon paremmin!  Monirotuinen Viljo Viljon omistaja kertoo: Koirallamme Viljolla todettiin tammikuussa 2019 haimatulehdus. Eläinlääkäri määräsi Viljon vähärasvaiselle ruokavaliolle ja ostimme suositeltua kuivamuonaa eläinlääkäristä. Ruokavaliota kokeiltiin kahden kuukauden ajan. Haima-arvot laskivat vain pari pykälää eli ihan olemattomasti. Tuttavani suositteli kokeilemaan pelkkää vähärasvaista kanaa ja tattaria ruuaksi. Sekaan laitettiin jotain vähärasvaista monipuolistamaan ruokavaliota. Heinäkuussa otettiin uudet verikokeet ja haima-arvo oli kohonnut tuplasti. Huoli oli iso ja tarvitsimme ammattilaisen apua. Googlasin eläinten ravitsemusneuvojia ja löysin Koirapalvelu Balanssin. Saimme ajan nopeasti ja tarkan ruokavalion suunnittelu alkoi. Saimme selkeät ohjeet ja kaikki tarvittava oli helppo hankkia. Kerrankin tiesimme, mitä Viljolle sai syöttää. Lokakuun uusissa tutkimuksissa kaikki arvot (myös hieman koholla olevat maksa-arvot) olivat kunnossa ja Viljo vihdoin terve. Puhelimitse kävimme läpi uuden, monipuolisemman ruokavalion, jota nyt toteutamme. Voin sydämeni pohjasta suositella Annin ravitsemusneuvontaa.  Rottweiler Elwis Elwiksen omistaja kertoo: Otin yhteyttä Koirapalvelu Balanssiin Tammikuussa 2019 kun lueskelin asiakaskertomuksia koirapalvelun kotisivuilta. Huomasin, että moni muukin oli saanut apua samoihin ”ongelmiin” mitä koin koirani kanssa olevan. Minulla on 2-vuotias Rottweiler uros, Elwis, joka rakastaa kaikkea mitä sen ympärillä tapahtuu ja tämän lisäksi on myös erittäin utelias luonteeltaan. Elwiksen energisyys tuotti minulle suuria haasteita, koska lenkkipoluilla kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset olisi pitänyt päästä haistelemaan sekä tutustumaan heihin tarkemmin. Koin, että minun ja Elwiksen välillä ei ollut kontaktia lainkaan. Olin kuin ilmaa silloin kun Elwikselle tuli jokin uusi kohde, jota se haluasi nähdä tai haistaa. Lisäksi isolla uroskoiralla on niin paljon voimaa, että jo koiran hallinta tuotti minulle vaikeuksia. Tämän johdosta aloin lenkkeillä ajankohtina kun tiesin, että lenkkipolulla ei olisi muita ulkoilijoita sekä suuntasin lenkit paljon pelto- tai metsämaastoon. Annin kanssa aloimme harjoitella LAT-tekniikalla: Aluksi opeteltiin naksuttimen merkitys. Samalla harjoiteltiin kontaktin ottamista. Kun saimme kontaktin toimimaan ilman häiriötä otimme harjoituksiin häiriökoiran mukaan. Aluksi toinen koira oli hyvin kaukana ja kun Elwis näki toisen koiran niin naksautin ja palkkasin. Toistojen jälkeen Elwis alkoi ottaa itse kontaktin minuun kun näki toisen koiran. Pikku hiljaa etäisyyksiä lyhennettiin ja lopuksi teimme jo ohituksia yms. Nyt kun lenkillä vastaan tulee toinen koira Elwis ottaa minuun kontaktin, naks ja palkka. Koira on oppinut, että ennen niin hankalat ohitukset hoidetaan näin. Nyt uskallan jo lenkkeillä mihin aikaan hyvänsä, koska olen Annilta saanut työkalut näihin tilanteisiin. Lisäksi Annin ohjauksella Elwikselle on opetettu rauhoittumista. Tällainen mielentilan hallinta on myös auttanut siten, että koira ei käy enää niin korkeilla kierroksilla ja osaa myös itse mennä rauhoittumaan. Olemme saaneet todella paljon apua Annilta. Kirjalliset ohjeet ja kannustavat sanat ovat auttaneet jaksamaan ja uskomaan itseensä. Onnistumiset antavat lisää intoa tehdä töitä ja harjoitella yhä uudelleen ja uudelleen. Hyvillä ohjeilla onkin nyt hyvä jatkaa kotitreenejä. Tämä on elinikäistä oppimista ja jo opittujen uusien tapojen ylläpitoa. Paljon kiitoksia Anni :D  Valkoinenpaimenkoira Mico Micon omistajat kertovat: Mico on 2,5-vuotias valkoinenpaimenkoira, joka tuli meille hieman yli yksivuotiaana erinäisten haasteiden kera. Hihnakäytökseen ja viretilan hallintaan lähdimme hakemaan apua ja neuvoja Koirapalvelu Balanssista. Olimme osallistuneet erilaisiin ryhmässä tapahtuviin koulutuksiin, mutta ne olivat Micolle aivan liian haastavia, kun ympärillä oli useampi koirakko. Annin koulutuksessa edistystä tapahtui nopeasti, kun ympäristö oli rauhallinen ja pystyimme etenemään täysin koiramme vaatimaan tahtiin. Aluksi harjoittelimme kontaktia ja lopulta voitiin ottaa Annin omia koiria mukaan häiriöksi. Hihnakäytös on nyt huomattavasti parempaa. Koulutuksesta opimme paljon muutakin kuin sen asian, mihin apua lähdimme hakemaan. Ymmärrys oman koiran käytöstä kohtaan on lisääntynyt paljon. Sekin on tärkeä hyväksyä, että aina ei voi onnistua ja joku tuttukin tilanne voi olla koiralle (ja ihmiselle itselleen) yhtäkkiä liian haastava. Vaatimustasoa pitää aina hieman muutella ja tarvittaessa lähteä pois vaikeista tilanteista. Koirien kouluttaminen onkin suurelta osin meidän omistajien kouluttamista ja ymmärryksen lisäämistä omaa koiraa kohtaan. Meillä on nyt lisäksi nuori chihuahua, johon myös sovelletaan Annin oppeja.  Whippetit Jarppi ja Ricke Jarpin ja Ricken omistaja kertoo: Balanssiin otin yhteyttä Annin Seinäjoen luennon jälkeen talvella 2018. Olin kiinnostunut vaihtamaan kuivaruuan itsetehtyyn ruokaan. Mitään varsinaista ongelmaa Jarpilla ei ollut, paitsi ulosteen runsas määrä ja sen syöminen, joka oli ikävä tapa. Perheen muutkin kaksi aikuista whippettiä, sekä yksi pentu, siirtyivät tähän ruokavalioon ja saimme ohjeet myös lisäravinteiden käyttöön. Rickellekin saatiin toimivat kanto- ja imetysajan ruokintaohjeet. Pentue oli erittäin tasainen, vaikka pentuja oli yhdeksän. Pennut kasvoivat hyvin ja tasaisesti ja emä palautui synnytyksestä erittäin hyvin ja nopeasti ja aloitti kilpailukautensa loistavasti. Muiden koirien ulosteen syönti on loppunut ja koirat ovat virkeitä ja hyväkuntoisia. Kolme koiraa kilpailee radalla ja tämän kevään kilpailukausi on aloitettu hyvällä menestyksellä. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä tähän ruokavalioon.   Jackrussellinterrieri Tyyne Tyynen omistajat kertovat: Ottaessamme yhteyttää Balanssiin meillä oli yksivuotias, kovin touhukas ja ihmisistä tykkäävä jackrusselinärrieri. Tyynen kanssa oli yksi iso ongelma, nimittäin se oli toisinaan todella resurssiaggressiivinen ja oli hyökkinyt meidän omistajien kimppuun jo useamman kerran. Mieli oli aika matalalla, kun mielessä oli pelko, että pärjäämmekö enää koiran kanssa. Annin treenien johdolla kuitenkin ollaan päästy tuosta hommasta hienosti eroon ja enää ei pelota, etteikö voitaisi jatkaa hauskaa matkaa Tyynen kanssa toki pitäen mielessä tämän ominaisuuden ja ennakoimalla tilanteet, joissa se saattaisi alkaa jotain vahtimaan. Tyyne kun on monipuolinen kaveri, joten ei haasteet toki yhteen ongelmaan rajoittuneet: toinen pähkinä oli jo valmiiksi aktiivisen rodun edustajan super hyper korkea energiataso, joka näyttäytyi viehkeänä käytöksenä roikkua tarmokkaasti housunlahkeissa, hihoissa tai mihin nyt hampaat saikaan upotettua ja jatkuvana haukkumisena, jos huomiota ei herunut. Balanssissa aloitettiin kehittämään myös Tyynen viretilan tasapainoa ja treenaamaan rauhoittumista. Siihen asti oltiin yritetty keksiä Tyynelle jatkuvasti puuhaa, pureskeltavaa ja leikkejä, mutta sen sijaan että koira olisi väsynyt se oppi, että olemme jatkuvia viihdytysautomaatteja. Ei taida sadat toistot riittää, mutta sitkeällä rauhoittumisharjoittelulla Tyyne tarjoaa toisinaan jännittävissäkin tilanteissa rauhoittumiskäytöstä ja nykyään vaatteet saa olla rauhassa ja kotona meininki on rauhallisempaa. (Kaveri on toki kova puuhaamaan, mutta niin se saakin olla :) ) Rauhoittumistavoitteen saavuttamiseksi tehtiin Tyynelle myös ruokaremontti ja nykyään se syö monipuolista Annin ohjeiden mukaan itsevalmistettua ruokaa. Mietittiin ensin, että onkohan se kovin vaivalloista, mutta suositellaan kyllä kaikille, niin helppoa se on ja tuntuu kivalta antaa koirallekin vaihtelua ruokiin. Edellä mainittujen juttujen lisäksi ollaan harjoiteltu monenlaisia juttuja, kuten omaehtoista käsittelyä ja automatkustamisen mukavaksi tekemistä. Yhteinen treenitaival Annin kanssa kesti melkein 9 kk ja kotitreenit jatkuvat. Jos meillä ilmenee uusia haasteita, tiedämme kyllä keneen olla yhteydessä. Anni on kouluttajana selkeä, kannustava ja kuuntelee tosi tarkasti - välillä on treenien jälkeen saatu vielä seuraavana päivänä lisäohjeita, kun hän on jäänyt miettimään kuinka kyseistä haastetta on parasta lähestyä. Suosittelemme lämpimästi Balanssin palveluita, olivatpa ongelmat pieniä tai suuria! :)  Jackrussellinterrieri Hehku ja Pohjanpystykorva Veiku Hehkun ja Veikun omistaja kertoo: Työskentelen itse osteopaattina ja hoidan myös koiria sekä hevosia ihmisten lisäksi. Luonnollisesti ammattini puolesta olen kiinnostunut koirien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja koen laadukkaan ruokavalion olevan osa sitä. Olemme tehneet yhteistyötä Koirapalvelu Balanssin Anni Saarelan kanssa vuoden 2018 alkupuolelta osteopatian tiimoilta ja niinpä syksyllä 2018 halusin hyödyntää Annin osaamista omien koirieni ruokinnan suunnittelussa. Meillä oli aiemmin käytössä teollinen kuivamuona sekä lihaa tai raakaruokintaan tarkoitettuja täysravintopullia vaihtelevasti. Minulla on kaksi nuorta koiraa, kaksivuotias jackrusselinterrieri narttu Hehku ja puolitoistavuotias pohjanpystykorvauros Veiku. Hehkun vatsa on ollut pennusta asti hieman herkkä ja erityisesti syömisen jälkeen sillä ilmeni usein vatsan turvotusta sekä röyhtäilyä ja pulauttelua ajoittain. Lisäksi Hehkulla oli selittämätön ihottuma vatsan alueella yksivuotiaana, johon ei eläinlääkärilläkään löydetty syytä. Hehku on rakenteeltaan hieman haastava, joten halusin huomioida myös nivelterveyttä ennaltaehkäisevästi ruokinnan avulla. Veiku on ollut perusterve reipas nuori koira, mutta ruoka maittoi usein huonosti. Veiku toimii myös metsästyskoirana, joten koen hyvän kestävyyden ja lihaskunnon tukemisen ruokinnan avulla tärkeäksi. Lisäksi Veikulla ilmeni muutaman kerran 2018 aikana ennen ruokinnan muutosta idiopaattista (syntyperältään epäselvää) pään tärinää, joten pyysin Annia huomioimaan hermoston toiminnan edistämisen ruokinnan suunnittelussa. Emme käyttäneet Veikua laajemmissa tutkimuksissa, koska oireilu oli hyvin satunnaista ja erittäin lievää. Nyt meillä on ollut uusi ruokavalio käytössä viitisen kuukautta ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Ruoka maittaa molemmille koirille erittäin hyvin ja niiden kehonkoostumus on lihaksikkaampi sekä kiinteämpi. Veikulla ei ole enää ilmennyt pään tärinää kertaakaan, johtui se sitten ruokinnan muutoksesta tai jostain muusta tekijästä. Hehkun syömisen jälkeinen vatsan turvotus on ruokinnan muutoksen myötä vähentynyt selvästi. Omistajana koen tärkeäksi, että koirani saavat laadukasta, tasapainoista ravintoa, joka tukee niiden terveyttä ja hyvinvointia. Laadukkaan lihan, erilaisten kasvissoseiden, puuron ja ravintolisien yhdistelmä on sopinut koirilleni oikein hyvin. Suosittelen Koirapalvelu Balanssin palveluita kaikille koiran kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneille omistajille.  Rottweiler Toivo Toivon omistaja kertoo: Koirani kolmevuotias rottweiler uros Toivo näkee ja huomaa kaiken, erityisesti toiset koirat. Toiset koirat ovat sen mielestä parasta mitä maa voi päällään kantaa. Olin ajautunut pieneen umpikujaan siinä, miten saisin Toivon koskaan kestämään koirahäiriötä, erityisesti palveluskoirakokeita ajatellen. Toivolle oltiin tässä vaiheessa koitettu kertoa usein aika kovastikin, että toisista koirista ei saa innostua niin paljon. Lopputulos oli kuitenkin se, että tuo tyyli vain provosoi Toivoa innostumaan vielä enemmän. Toivo on luonteeltaan kova ja erityisen periksiantamaton. Remmirähjäämisestä siis ei ollut kyse, kuppi vain meni innosta nurin. Huomasin, että Koirapalvelu Balanssin Anni etsi itselleen jonkinlaisen haasteen kanssa kamppailevaa koiraa projektikoirakseen opintoihinsa. Ilmoittauduin keväällä 2017 Toivon kanssa ja selitin haasteemme. Anni ehdotti vastaehdollistamista, joka oli asiana minulle tuttu, mutta ei ollut tullut mieleenkään koittaa sitä Toivoon. Ajattelin aluksi, että ei varmasti toimi. Uskoin ettei mikään palkkaus, saatikka ruokapalkkaus, voi yltää sille tasolle kuin toinen koira. Lähdimme kuitenkin koittamaan, ja aluksi otimme ihmishäiriöitä joista aina naksuttelimme ja palkkasimme heti kun koira katsoi niitä, ja kun häiriö poistui niin minä passivoiduin. Eli häiriö tarkoitti koiralle palkkaa. Toivoa ei ihmishäiriöt selvästikään kovin paljon haitanneet, joten siirryimme koiriin. Sama juttu jatkui, eli heti kun koira ilmestyi näkyviin, kehuin ja palkkasin. Homma alkoi toimia hyvinkin nopeasti ja Toivo alkoi tarjoamaan aina kontaktia kun koira ilmestyi näkyviin. Etenimme treeneissä Annin suunnitelman mukaisesti hiljalleen vaikeuttaen ja loppukesästä 2017 pystyimme Toivon kanssa tekemään jo pitkiä aikoja toisen koiran kanssa samaan aikaan kentällä. Tämä vuosi on avannut silmiäni paljon koirankoulutuksen suhteen, ja sen kuinka asiat voi tehdä niin monella eri tavalla. Olen kuitenkin harrastanut ja kisannut jo reilut kymmenen vuotta eri lajeissa aikaisempien rotikoideni kanssa ja silti olen oppinut valtavasti uutta. Olen myös aivan suunnattoman iloinen siitä mille tasolle minun ja Toivon yhteistyö on kehittynyt tämän vuoden aikana. Tekemisestä on tullut taas kivaa, meille molemille. Toivossa on valtavasti potentiaalia vaikka mihin, joten haluan kehittyä ohjaamaan koiraani niin, että Toivo saa vielä joskus näyttää kyntensä kisakentillä. Kiitos Anni :) Kuvan ottanut Henna Heikkilä.  Sk collie Laku Lakun omistaja kertoo: Lakun ruokaremontti - ajanjakso 6 kk Laku on syönyt pelkästään nappulaa noin 1 vuotiaaksi. Ongelmana oli kuitenkin saada koiraan tarttumaan ruuasta riittävästi rakennusaineita vahvaan kasvuun. En kuitenkaan lähtenyt nopeasti tekemään ruokavaliomuutoksia, koska sillä oli epätasapainoa vatsassa, enkä tohtinut lähteä sekoittamaan sitä. Jälkikäteen ajatellen suunnitelmallinen ruokavalion muutos aiemmin olisi helpottanut omaa arkea. Sillä ei ole ollut suolistotulehduksia, mutta nappula-aikakautena, varsinkin jos ruuan määrää yritti lisätä aktiiviselle koiralle, olivat tuotokset löysiä. 1 v - 1,5 vuotiaaksi se sai nappulan lisänä pieniä määriä raakaruokalihapullia. Se auttoi hieman, ruuan määrä oli hieman isompi, mutta mitään lihotuskuuria ei näilläkään eväillä vielä saanut aikaiseksi. Mielestäni koiralla tuli olla enemmän polttoainetta käytettävään, enkä ollut tyytyväinen tilanteeseen. Ruoka-annosten lisäämisestä ei tuntunut olevan mitään hyötyä, koska ruoka löysytti vatsaa. Laku sai ajoittain kuureina vatsaa tasapainottavia apteekkituotteita, mutta ne eivät tuottaneet pysyvää muutosta. Pienistä ruokavalion muutoksista seurasi heittelyitä vatsan tasapainoon. Halusin Lakun vatsan tasapainoisemmaksi, jotta se ensinnäkin sulattaisi isompia määriä ruokaa ja toisekseen alkaisi kestämään paremmin erilaisia ruokia. Jos vatsa meni ripulille, vatsa palautui hitaasti normaaliin. Ravitsemusneuvoja Anni, Lakun emän omistaja, ehdotti Lakulle uutta ruokavaliota, joka valmistetaan ohjeen mukaan itse. Tämä oli joulukuussa 2016. Syksyn aikana Lakulle oli löytynyt uusi sopivampi nappula ja se oli myös ravitsemusneuvojan syynin jälkeen riittävän laadukas pidettäväksi itsetehdyn ruokavalion rinnalla. Se sai sitä pieniä määriä ruuan joukossa, itsetehty ruoka oli pääosassa. Sain ohjeet ruuan valmistukseen itse ja ravintolisien käyttöön. Muutoksen alussa suositellut maitohappobakteerit eivät sopineet Lakun vatsalle ja se sekoitti alussa vatsaa. Se sai kuurin apteekkituotetta ja maitohappobakteerin jätin pois. Sitten pysyvä tasapaino alkoi löytyä. Vasta uuden ruokavalion yhteydessä siirryin ruokkimaan Lakun kerran päivässä. Vatsa alkoi kestää isompia määriä ruokaa ja ruokintojen väli piteni, mikä lisäsi ruokahalua ja sille alkoi maistua isommat annokset. Laku oli 22 kiloinen alkuvaiheessa, mutta ylhäältä katsottuna edelleen kapea pennun rimpula. Kun kaikki uudet ruoka-aineet oli totutettu vatsalle, aloin lisätä annoksia. Kätevintä oli punnita, koska silmämääräisesti annoin liian vähän ruokaa saadakseni koiraan massaa. Nostin annoksen reiluun kiloon asti. Se sai noin kuukauden näin tuhtia annosta. Muistan hyvin, kuinka omalle silmälle koirasta näki eron viikko viikolta. Yleensähän omasta koirasta ei huomaa muutoksia näin lyhyellä aikavälillä, tietysti seurasin sitä tietoisesti enemmän ja vahvuutta ja lihasta tuli nopeammin. 1,5 vuotiaana Laku kuvattiin terveeksi lonkkien ja kyynärien osalta. Ensimmäiset kuukaudet kiinnitin ruokintaan paljon huomiota, nyt se menee siinä muun ohessa ja silmämääräisesti osaan jo annostella sille isompaa annosta. Tällä hetkellä Laku painaa nyt vähän alle 3 -vuotiaana 24,5 kg. Tällä hetkellä kotona pääosa ruuasta on itse valmistettua ja matkoilla nappulat tai muut täysravinnot helpottamassa arkea. Vatsaa tasapainottavia apteekkituotteita ei ole ruokavaliomuutoksen jälkeen tarvittu. Mielestäni Laku painaa nyt oikein sopivasti urheilukoiralle. Laku on erittäin aktiivinen koira ja lisäksi olen kouluttanut sitä pennusta lähtien fyysisiin lajeihin. Ravinnon osuus erittäin aktiivisen koiran kehittämisestä pennusta aikuiseksi on ollut osa prosessia. Ennen-kuva tammikuu 2017 ja jälkeen-kuva saman vuoden toukokuulta.   |
LaatijaAnni Saarela /Koirapalvelu Balanssi arkisto
elokuu 2020
Kategoriat |
RSS-syöte
