Eurasier Weikko Weikko alkoi reilun vuoden ikäisenä pelkäämään pamahtavia, jyriseviä ja matalia ääniä. Pelot alkoivat rajusta ukonilmasta, Weikon ollessa takapihalla. Salama iski tosi lähelle, ja säikäytti Weikon kunnolla. Tätä ennen ei ollut reagoinut mihinkään ääniin, millään lailla. Kyseisen episodin jälkeen tv:n katsominenkin oli välillä hankalaa. Pelkkä jännittävä ja dramaattinen musiikki aiheutti reaktion. Ääniin reagoiminen oli pahimmillaan sisällä olohuoneessa sekä takapihalla. Reagoi kyllä lenkilläkin, ja meni paniikkiin, mutta sisällä se oli huomattavasti pahempaa. Kovaääniset autot, mopot, moottoripyörät, lentokoneet laukaisivat sen, eikä meillä ollut keinoja rauhoittaa koiraa. Yritimme siedättää ääniin mm. pitämällä tv:tä päivisinkin päällä ja kiinnittämällä huomiota omaan käytökseen. Kävi myös mielessä, että voiko pelkotilat liittyä kipuun: Ruokavalion kanssa oli ollut ongelmia alusta asti, eikä maha meinannut pysyä kunnossa. Weikko on myös kärsinyt paljon erilaisista tassu-, kynsi- ja jalkavaivoista. Koirapalvelu Balanssi oli tuttu siellä järjestetyistä Eurasier-treffeistä. Olimme lukeneet Balanssin kotisivuilta asiakaskertomuksia, sekä tutkineet minkälaisia palveluita olisi tarjolla. Eräs vaasalainen kouluttaja suositteli myös Balanssia, joten päätimme ottaa Anniin yhteyttä. Ensimmäisellä tapaamisella muutimme Weikon ruokavaliota jonkin verran, sekä sovittiin ruokapäiväkirjan pitämisestä. Päiväkirjaan merkattiin myös kaikki muutokset käytöksessä ja vatsaoireissa. Aloimme välttämään mahdollisuuksien mukaan tilanteita, joissa pelottavia ääniä syntyy. Mahdollistettiin pääsy saunaan, joka oli aiemminkin toiminut Weikon turvapaikkana ukkosten ja ilotulitusten aikaan. Omaan käytökseen teimme myös hieman muutoksia. Arkeen lisäsimme tietoisesti rapsutteluhetkiä, sosiaalisia tilanteita, leikki- ja jumppahetkiä sekä uusia lenkkeilymaastoja. Äänisiedätysharjoitukset aloitettiin niin, että selkeästi normaalista äänimaailmasta poikkeavista äänistä saa kehuja ja herkkuja niin ulkona kuin sisälläkin: Pelottava ääni = herkku ja kehuja. Ääniin vastaehdollistamista aloimme harjoittelemaan Annin ohjeiden mukaisesti tassukorokkeen avulla. Weikolle tehtiin oma soittolista, johon lisättiin erilaisia, epätavallisia ääniä: sateen ja ukkosen ääntä, moottorin jyrinää, ammuskelua, kolinaa ja pamahduksia, dramaattisia sarjojen tunnusmusiikkeja jne. Kun koira astui korokkeelle, stereoista alkoi soida jokin pelottava ääni ja siitä hyvästä sai herkkuja. Näitä harjoituksia teemme edelleen ääniä pikkuhiljaa vaikeuttaen, pitäen huolta kuitenkin siitä, että ääni ei ylitä Weikon pelkokynnystä. Weikko rakastaa äänitreenejä, koska korokkeelle nouseminen on sen mielestä parasta ikinä 😀 Arki sujuu nykyään Weikon kanssa todella hienosti. Koira on paljon rauhallisempi. Ääniin reagoiminen on vähentynyt ja paniikkitilanteita ei käytännössä ole ollenkaan. Harjoituksia jatketaan edelleen, kunnes on päästy kaikkien äänien suhteen tavoiteosaamistasolle, ja vielä sen jälkeen osaamistasoa ylläpitäen koko Weikon loppuelämän. Suuret kiitokset Annille ja iso suositus Koirapalvelu Balanssille. 
0 Kommentit
Lapinporokoira Kajo Kajo on 2,7 v lapinporokoira. Kajolla on ollut outoja iho-oireita noin puolen vuoden iästä alkaen. Iholle muodostui outoja punaisia, rupisia ja kaljuuntuvia läikkiä, sekä ilmeni eriasteista kutinaa. Aluksi oireilu oli vähäistä, mutta vähitellen se lisääntyi. Vatsan löysyyttä oli myös aika ajoin. Kajosta tutkittiin lähes kaikki mahdollinen, mutta varsinaista syytä ei löytynyt. Kajo söi jonkin aikaa pelkkää RC Anallergenic -nappulaa. Se tuntui rauhoittavan oireita, muttei poistanut niitä, eikä varsinaista eliminaatiota voitu aloittaa. Lopulta paras apu löytyi Cytopoint-pistoksista ja lääkeshampoopesuista, joilla oireet saatiin vähäisiksi. Mielessä kuitenkin kyti ajatus, että ehkä ruokinnassa on jokin pielessä. Kajo oli myös kova jännittämään ulkoilua. Hän koki tarpeelliseksi ilmoittaa kaikista epäilyttävistä havainnoistaan ja meni niin kierroksille, ettei osannut enää rauhoittua. Kajo myös kiihtyi toisista koirista kovasti. Tilanteet olivat usein niin jännittäviä, ettei Kajoa saanut parhaalla herkullakaan ohjattua pois. Pitkään etsimme apua näihin haasteisiin, kunnes kuulimme Koirapalvelu Balanssista. Haimme aluksi apua käytösongelmaan, mutta otimme myöhemmin Kajolle myös ruokintasuunnitelman toivoen sen auttavan iho-ongelmaan. Anni epäili iho- ja vatsaoireiden vaikuttavan myös ohitusharjoitusten edistymiseen ja suositteli myös siksi meille ravitsemusneuvontaa. Kajo söi suunnitelman mukaan aluksi paria raaka-ainetta lisineen, ja hiljalleen lähdettiin sitä monipuolistamaan. Lenkeillä otettiin Annin neuvot käyttöön ja pikkuhiljaa edistystä tapahtui. Kutina, laikut ja vatsaoireet alkoivat rauhoittua uudella ruokavaliolla. Tällä hetkellä Kajo voi oikein hyvin! Ruokintasuunnitelmaa on noudatettu nyt noin puoli vuotta. Kutina on lähes kokonaan poissa, iho näyttää terveeltä, laikkuja ei juuri ole ja turkki on paksu ja kiiltävä. Cytopointia tai pesua ei ole hetkeen tarvittu. Lenkeillä Kajo on iloinen, kuuntelee ohjeita ja tahtoo herkkuja, jännittävät tilanteet sujuvat paljon paremmin ja onnistuneita ohituksia tulee yhä useammin. :) Me ollaan niin iloisia, että saatiin Annilta apu näihin ongelmiin. Voimme lämpimästi suositella!  Australianpaimenkoira Eppu Australianpaimen Eppu on vahvan vahti- ja suojeluvietin omaava 3v herra. Ongelmaksi tuli omaan kotiin tulevat vieraat. Eppu ei tajunnut, että milloin kaikki on hyvin ja kaikki vieraat täytyi yrittää häätää pois. Fiksun koiran kouluttaminen on vaikeaa välillä ja kaipasin apua ymmärtääkseni koiraa, että tiedän mitä tehdä. Balanssin Annilta saamiemme ohjeiden mukaan aloitimme harjoitukset kauppakeskuksessa. Istuimme peräti 2h katsellen ihmisiä ja välillä vieraat ihmiset pysähtyi ihastelemaan sekä juttelemaan. Eppu näki ihmisten kulkevan ovesta sisään ja ulos se sujui hyvin tosi nopeasti. Lähes heti. Kotona aloitimme harjoittelun hihnassa. Menimme vastaan vierasta ulos, jolloin Eppu näki kuka on tulossa ja menimme sisälle vieras edellä. Sisällä aluksi hihnassa ja sitten myöhemmin irti. Ohjeena vieraille oli, että koiraa ei saa huomioida. Eppu tottui nopeasti siihen, että vieraat tulevat kotiin ja hätää ei ole. Myöhemmin päästin Epun vapaaksi ja edelleen kaikki sujui oikein hyvin. Nyt Eppu jopa kiipeää vieraan syliin pusuttelemaan! Aivan mahtavaa apua saimme ja sain hakemani. Ymmärrän koiraa paljon paremmin ja osaan ohjata koiraa paremmin. Suosittelen lämpimästi kaikille!  Mäyräkoira Mauri Mauri-mäyräkoiralla alkoi reilun kahden vuoden iästä lähtien ilmetä aggressiivista käytöstä, joka pikkuhiljaa paheni aina oman väen puremiseen saakka. Käsittelyvaikeuksia hoitotoimissa oli ollut jo pennusta saakka, hampaidenpesu ja varsinkin kynsienleikkaus oli jo pitkään ollut vaikeaa. Kun omat menetelmät (kiellot, käskyt, palkitseminen) eivät tuottaneet tulosta, oli aika lähteä hakemaan apua eläintenkouluttajalta. Koirapalvelu Balanssin Annia ei tunnettu ennestään, mutta hyvät nettisivut tekivät vaikutuksen ja varattiin yksityiskäynti tilanteen kartoitusta varten. Jo ensimmäisen kartoitus-/koulutuskäynnin jälkeen Maurin kanssa alettiin pärjäämään paljon paremmin ja koiralähtöinen palkitsemiseen perustuva koulutus oli kyllä niin meidän Maurin juttu! Koiran koko olemus rauhoittui kotona ihan silmin nähden ja hän kuunteli meitä paremmin ja haki kontaktia. Heti ekalla käynnillä Anni myös kiinnitti huomiota Maurin jäykkään liikkumiseen ja kehotti meitä hakeutumaan koirahierojalle. Monelaista jumiahan sieltä selästä löytyi ja nykyään Mauri käy säännöllisesti hierojalla. Muutaman kerran on nyt Annilla käyty yksityistunneilla ja edistystä lähtötilanteeseen nähden on tapahtunut todella paljon. Koiran ja kotiväen suhde on nykyään kokonaisvaltaisesti parempi ja kuuntelevampi, puolin ja toisin! Mauri ryntää innoissaan aina paikalle, kun huomaa, että on koulutustuokio alkamassa. Myös hoitotoimet sujuvat jo huomattavasti helpommin. Monesti on hämmästelty, kuinka paljon tilanne on muuttunut vain muutamassa kuukaudessa. Siitä suuret kiitokset Annille! Lämpimästi voidaan suositella Koirapalvelu Balanssia.  Schapendoes Voitto Moi! Olen Voitto, 7-vuotias schapendoes-uros. Sain kesällä 2000 rajun vatsataudin, jonka seurauksena jouduin tiputukseen ja syömään vahvan antibioottikuurin. Sen jälkeen olen ollut omistajani mielestä hieman haastava poika. Välillä on mennyt agilityssä ja hakumetsässä vallan mainiosti mutta välillä on hajut vieneet voiton keskittymisestä. Luonteeltani olen kovis, pidän huolta, että pikkuveljeni Armo sekä vierailevat urokset meidän hoodeilla pysyvät ruodussa. Mutta minulla on myös iso sydän ja tärkeintä minulle on pitää omistajani ja lauman kuningatar havannankoira Wilda tyytyväisinä. Omistajani olivat tehneet kaikkensa löytääkseen syyn ja apua muuttuneeseen käytökseeni. Lopulta närästys ja vatsavaivat herättivät ajattelemaan, olisiko ruokinnassa jotain vikana. Apu löytyi läheltä, nimittäin Balanssin Anni teki minulle ruokintasuunnitelman, jonka avulla närästys helpotti ja kakka pysyy kiinteänä :) Kiitos Anni, nyt pystyn taas treenaamaan ja kisaamaan sekä jopa leikkimään pikkuveljeni Armon kanssa, vaikka sitä pitääkin edelleen pitää ruodussa :)  Staffordshirenbullterrieri Tarmo Tarmon omistaja kertoo: Staffin pentuamme Tarmoa alkoi kutittaa häiritsevissä määrin jo 4kk ikäisenä. Ensin haimme apua eläinlääkäristä, mutta kortisonit ja sikaripunkki häädöt vain pahensivat tilannetta. Tarmon olo alkoi olla todella tukala. Se raapi itseään öisinkin lähes taukoamatta, iho oli kauttaaltaan punainen ja turkki harventui, märkiviä hot spotejakin alkoi ilmaantua. Aloimme olla epätoivoisia ja harkitsimme jo koiran lopettamista, jos emme saa sen oloa siedettäväksi. Teimme kaikkemme sen olon helpottamiseksi: kolmesti viikossa pestiin desinfioivalla pesuaineella ja tämän lisäksi kerran viikossa käsiteltiin koko koira kookosöljyllä, koira puettiin haalariin, jottei pääsisi raapimaan itseään, kävimme tietysti myös eri eläinlääkäreillä hakemassa apua. Lopulta löysin Balanssin toisen ravintoneuvojan suosituksesta. Anni onneksi ymmärsi hätämme ja järjesti meille nopeasti ajan. Vastaanotolla käydessä kävimme läpi myös Tarmon eläinlääkärissä saadut hoidot. Saimme hyvää tietoa käytössä olleiden lääkkeiden mahdollisesta sopimattomuudesta Tarmon tilanteeseen ja Anni ohjasikin meidät vielä eteenpäin uudelle eläinlääkärille. Aloitimme eliminaatiodietin pennun ikä huomioiden ja kuntoutumisen tueksi tuli myös ihoa ja suolistoa kuntouttavat ravintolisät. Eliminaation aikana meillä oli ongelmia mm. raaka-aineiden saatavuudessa ja Anni reagoi aina nopeasti viesteihini ja etsi vaihtoehtoja jatkaa. Oireet alkoivat helpottaa melkoisen nopeasti ja etenkin turkin kunto parantui jo kuukaudessa aivan täysin. Kaikki kaljut kohdat hävisivät ja tilalle tuli kauniin kiiltävä turkki. Valitettavasti kutina kuitenkin pysyi vaikkakin lievempänä. Uusi eläinlääkäri oli onneksi oikea löytö ja Tarmon lääkitystä muokattiin paremmin sopivaksi. Lääkäri suositteli vaihtamaan vielä eliminaatiossa käytettävät raaka-aineet ja katsoa toisiko se helpotusta tilanteeseen. Jälleen Anni oli nopeasti tavoitettavissa ja muokkasi ruokavalion uusiksi. Avuksi otettiin myös Cytopoint-pistos. Tästä alkoikin aivan uudenlainen ajanjakso. Kutina hävisi täysin ja iho parantui. Tilanteen rauhoituttua palasimme Annin kanssa kontrollitapaamisen merkeissä ja totesimme, että voisimme nyt pikkuhiljaa laajentaa ruokavaliota ja päivittää käytössä olleita ravintolisiä. Tässä esitin myös toiveitani ravintolisistä ja jatkon ruokavaliosta. Anni huomioi kaikki toiveeni ja teki selkeät ohjeet ruokavalion laajentamiseksi. Nyt meillä on 9kk ikäinen nuori koira, jonka ruokavalio koostuu useista eri lihoista, maitotuotteista, kasvisperäisistä tuotteista, lisistä ja kuivamuonasta. Ja uskomatonta kyllä oireet eivät ole palanneet, vaikka Cytopoint-pistoksenkin vaikutus on haihtunut jo ajat sitten. Uskon että ruokavalio sekä kuntouttavat ravintolisät saivat epätasapainossa olevan pennun suoliston toimimaan taas normaalisti ja näin ongelmat katosivat. Eläinlääkärikään ei oikein parempaa selitystä ole keksinyt tälle ihmeparantumiselle. Ja ihan rehellisesti voin sanoa etten olisi uskonut tätä mahdolliseksi, koska tilanne todella oli kyllä niin paha ennen Annin tapaamista. Iso kiitos Anni meidän koiran pelastamisesta! Alla Tarmon ennen ja jälkeen kuvat:    Englanninkääpiöterrieri Köpi Köpin omistaja kertoo: Kaksivuotiaalla Köpillä on aina ollut herkkä vatsa sekä iho-ongelmia. Testattiin kaikki nappulat mitä tarjolla oli eikä mikään tuntunut sopivalta. Annilla me käytiin ensin koulutusneuvonnassa, Köpi on kova rähjäämään hihnassa toisille koirille. Samalla Anni kysyi haluanko apua myös syömiseen ja aloitettiin itse valmistettu ruokavalio Annin ohjeilla. Päästiin hyvään alkuun ja siinä sivussa Köpillä todettiin munuaisten vajaatoiminta. Sen hoidossa ruokavaliolla on iso merkitys ja oli ihan selvää että pyydetään Annia tekemään meille ruokavalio sen mukaan. Ei edes harkittu valmisruokaa koska tähän asti mikään ei sopinut Köpille. Köpin ruokakupissa on tätä nykyä porkkanaa, bataattia, kukkakaalia ja ihan tavallista makaroonia. Proteiinina kalkkunaa, raejuustoa tai kananmunaa ja rasvalisänä vähäsuolaista voita tai luomulaatuista kookosöljyä. Ja ravintolisät purkista. Ollaan nyt reilu puoli vuotta noudatettu Annin laatimaa ruokavaliota ja Köpi voi hyvin. Sairauden tila on tällä hetkellä vakaa. Köpin vatsa toimii täydellisesti eikä mitään iho-ongelmaa ole enää ollut! Turkkikin kiiltää ja Köpi on energinen. Olen todella tyytyväinen ja suosittelen Koirapalvelu Balanssia kaikille, joilla on koiran kanssa ongelmia. Tuhannet kiitokset Anni!  Saksanpaimenkoira Nori Norin omistaja kertoo: Pennullani Norilla oli luovutusiästä asti vatsaongelmia. Ruokahalu oli huono ja kakka oli enemmänkin ripulia tai veriripulia. Se söi ulosteitaan. Tuttu ruoka kasvattajalta ja muutama muukaan laadukas kuivaruoka ei auttanut. Kolmekuisena giardiatesti oli negatiivinen, haima-arvot kunnossa eikä hakamatojakaan löytynyt. Eläinlääkärin suosituksesta Nori söi Tylosin-kuurin ja siirryttiin RC Gastro Intestinaliin. Gastrolla tilanne pysyi jotenkuten hallinnassa. Nori söi kuitenkin edelleen huonosti ja söi myös ulosteitaan. Koulutus oli hankalaa kun Gastro ei motivoinut ja muuta ei voinut käyttää. Yksikin nami tai kuivaruokanappula muiden koirieni ruokaa sai aikaiseksi pahan ripulin. Norin ollessa 7 kuukauden ikäinen, tapasin Annin muissa koiramerkeissä ja Norin tilanne tuli esille. Varasin Annille heti ajan ja Norin suolistoa alettiin kuntouttamaan huhtikuussa. Syksyn aikana siirryttiin itsetehtyyn ruokaan ja kokeilujen avulla selvitettiin, mikä Norille sopi ja mikä ei. Nori alkoi saada painoa ja lihasta, sen hyvinvointi koheni huomattavasti. Seuraavana talvena keitettyä lihaa yritettiin muuttaa pikkuhiljaa raa'aksi, koska koin ruoan tekemisen lihan ja bataatin keittämisineen ja muusaamisineen kovin työlääksi. Norin vatsa ei kuitenkaan raakaa kestänyt, joten toiveenani oli siirtyä kuivaruokaan. Annin suosituksesta kypsän lihan ja bataattikaurapuuron sekaan alettiin lisäämään Barking Heads -kuivamuonaa. Nykyään, kaksi vuotta Annin tapaamisesta Nori syö pelkästään Barking Headsiä ja sen ruokahalu on hyvä. Vatsa kestää myös koulutuksissa käytettävät namit. Ulosteen syöminen on loppunut kokonaan. Annin ansiosta Norin tilanne on nykyään oikein hyvä.  Brasilianterrieri Irma Irman omistaja kertoo: Alkuvuodesta 2019 neljän koiran laumassamme alkoi tapahtumaan ikäviä muutoksia; koiristani 2, tuolloin 4v. brasilianterrierinarttu Irma ja 1,5v. brasialianterrieriuros Masa eivät enää mahtuneet saman katon alle. Tilanteet pahenivat kevään aikana ja eskaloituvat usein tappeluksi omaan silmään mitättömistä asioista, enkä voinut ymmärtää tilannetta. Ajattelin jo, että Irmalla on ”päässä vikaa”, kun käyttäytyy niin aggressiivisesti, enkä itse löytänyt asialle mitään järkevää selitystä. Näiden tilanteiden johdosta otin epätoivoisena Anniin yhteyttä huhtikuussa 2019. Kauhun sekaisin tuntein menin ensimmäiselle käynnille - kuvittelinhan saavani vähintään jonkinlaisen tuomion Irmalle. Mutta kävikin ilmi, että talossani asui kaksi hyvin erityyppistä koiraa: herkkis-Irma ja korkeaenergiatasoinen, toista ymmärtämätön Masa. Masa ei ymmärtänyt herkän Irman ”jätä mut rauhaan”-viestejä, jolloin Irmalle ei ollut enää jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin käyttäytyä aggressiivisesti, ja terrieri kun on, hänhän ei luovuttanut vaan tilanne eskaloitui aina verilöylyksi. Annin ohjeilla alettiin harjoitella koko laumalle rauhoittumisen taitoja, erityisesti Masalle. Lisäksi koirille vahvistettiin luoksetuloa ja opetettiin vihjeestä omille paikoilleen meno. Tämän lisäksi Irmaa alettiin totuttamaan kuonokoppaan, minkä avulla mahdollistettaisiin Irman ja Masan vähittäinen yhteiseloon oppiminen. Irman suhtautumista Masaan alettiin myös ”uudelleen ohjelmoimaan” tehden Masasta ja hänen lähellä olemisesta Irmalle positiivinen asia. Työtä oli paljon, mutta etenimme asioissa hienosti. Kesällä 2019 pystyimme ulkoilemaan ja lenkkeilemään yhtä aikaa koko lauman voimin. Kuonokopan kanssa tilanteet eivät kertaakaan uhanneet eskaloitua ja pikkuhiljaa Irman käytös Masaa kohtaan muuttui positiivisemmaksi. Jouduin kuitenkin lopulta tammikuussa 2020 tekemään raskaan päätöksen ja etsimään Irmalle uuden kodin sillä oman elämäntilanteeni muuttumisen myötä joutuivat koirat jäämään yövuorojeni ajaksi yksin kotiin, mikä aiheutti rivitalossa säröjä naapurisopuun Irman vahtiessa taloa voimakkaasti yöaikaan emännän ollessa pois kotoa. Irma muutti omakotitaloon ainoaksi koiraksi ja voi siellä erittäin hyvin. Olen äärimmäisen kiitollinen Annilta saamistani opeista. Ensinnäkin nykyään koirani ovat selkeästi rauhallisempia kotioloissa ja ymmärrän koiriani paljon paremmin!  Monirotuinen Viljo Viljon omistaja kertoo: Koirallamme Viljolla todettiin tammikuussa 2019 haimatulehdus. Eläinlääkäri määräsi Viljon vähärasvaiselle ruokavaliolle ja ostimme suositeltua kuivamuonaa eläinlääkäristä. Ruokavaliota kokeiltiin kahden kuukauden ajan. Haima-arvot laskivat vain pari pykälää eli ihan olemattomasti. Tuttavani suositteli kokeilemaan pelkkää vähärasvaista kanaa ja tattaria ruuaksi. Sekaan laitettiin jotain vähärasvaista monipuolistamaan ruokavaliota. Heinäkuussa otettiin uudet verikokeet ja haima-arvo oli kohonnut tuplasti. Huoli oli iso ja tarvitsimme ammattilaisen apua. Googlasin eläinten ravitsemusneuvojia ja löysin Koirapalvelu Balanssin. Saimme ajan nopeasti ja tarkan ruokavalion suunnittelu alkoi. Saimme selkeät ohjeet ja kaikki tarvittava oli helppo hankkia. Kerrankin tiesimme, mitä Viljolle sai syöttää. Lokakuun uusissa tutkimuksissa kaikki arvot (myös hieman koholla olevat maksa-arvot) olivat kunnossa ja Viljo vihdoin terve. Puhelimitse kävimme läpi uuden, monipuolisemman ruokavalion, jota nyt toteutamme. Voin sydämeni pohjasta suositella Annin ravitsemusneuvontaa.  |
LaatijaAnni Saarela /Koirapalvelu Balanssi arkisto
maaliskuu 2024
Kategoriat |
RSS-syöte